Suomeen on syntynyt kyräilyn kulttuuri: toisten tekemisten ja sanomisten neuroottinen tarkkailu. Vallalla on "väärien sanojen" vahtiminen ja suorienkin sanojen epäily, mitä kirjan tekijä tri Kauko Kämäräinen kutsuu verbaaliseksi vainoharhaisuudeksi. Se on pesiytynyt myös politiikkaan ja eduskuntaan, jossa esitetään tekopyhiä näytelmiä.

Kirjassa toistuvia aiheita ovat mm. yksilön ja joukon aina vaikea suhde sekä kaikkeen kietoutuva kulttuuri. Esille nousevat myös edustukselliseen demokratiaan ja enemmistöperiaattein tehtävään päätöksentekoon liittyvät vaikeudet, jotka estävät määrätietoista asioiden hoitoa.