Ludwig Wittgensteinin (1889-1951) filosofia ja hänen uskontoa koskevat huomautuksensa ovat herättäneet paljon keskustelua uskonnonfilosofian, teologian ja uskontotieteen tutkijoiden keskuudessa. Viime vuosikymmeninä kaikkein näkyvin wittgensteinilaisen uskonnonfilosofian edustaja on ollut D. Z. Phillips (1934-2006), jonka ajattelu poikkeaa merkittävästi nykyistä uskonnonfilosofiaa hallitsevista lähestymistavoista. Tässä kirjassa tarkastellaan erityisesti Phillipsin kehittelemää kontemplatiivista käsitystä uskonnonfilosofian tehtävästä, joka nojaa RUsh Rheesin (1905-1989) Wittgenstein-tulkintaan. Kontemplatiivisen uskononfilosofian tavoitteena ei ole puolustaa eikä vastustaa uskontoa, vaan sen tehtävänä on sen ymmärtäminen. Kontemplatiivinen uskonnonfilosofia eroaa jyrkästi nykykeskustelussa suosituista apologeettisesta teismistä ja ateismista. Phillipsin uskonnonfilosofian lisäksi kirjassa tarkastellaan Wittgensteinin uskontoa koskevia näkemyksiä.

Tutkimuksessa käsitellään wittgensteinilaisen uskonnonfilosofian valossa muun muassa kysymystä filosofisen tutkimuksen tavoitteesta ja metodista. Onko filosofinen tutkimus neutraalia suhteessa uskontoon? Kuuluuko kysymys uskonnon totuudesta filosofisen tutkimuksen piiriin ja miten tämä kysymys ylipäätään tulee ymmärtää? Esille nousee myös kysymys uskontoa koskevan ymmärtämisen ja kritiikin rajoista. Onko ei-uskovan mahdollista ymmärtää ja kritisoida uskonnollisia uskomuksia? Millä tavoin uskonnolliset erimielisyydet eroavat muista erimielisyyksistä?