Teoksen runot kertovat syvästä rakkaudesta Kreikkaa ja Suomea kohtaan. Maita yhdistävät sinivalkoiset värit ja pehmeä kieli, muu onkin toisin. Kreikassa rakkaus syttyi ensin pientä saarta kohtaan, sittemmin se löysi tunteilleen vankan kohteen Ateenasta. Toki meri, kieli, kreikkalainen tunnelma sitruunoineen ja oliiveineen on läsnä kaikkialla.

Suomessa heräävät eloon keijut ja sumujen neidot. Kypsyvät pellot, muuttuva metsä, salaperäinen suo herättävät uteliaisuuden ja rakkauden. Kotimaa ei ole kuuma, mutta viattoman kaunis ja rakkauskin sitä kohtaan on toisenlaista, kuin vierasta maata kohtaan. Löytyypä runojen seasta muutama myös kotipaikkakunnalle Kangasalle omistettuna.

Kirjan tekijä on maailmannainen ja Jumalainen seikkailu-blogin kirjoittaja, jota elämänhalu ja rakkaus maailmaa kohtaan kuljettavat maasta toiseen - mutta lopulta aina takaisin Kreikkaan ja Suomeen.