Sodasta on kirjoitettu paljon, puhuttu ja kerrottu paljon ja monin eri tavoin.
Taannoin televisiossa esitetyssä dokumentissa Sodan murtamat rintamamiesten lapset kertoivat isänsä tarinan. Katsojissa se herätti kipeitä tuntoja, muistoja sekä tarvetta jatkaa vaikenemisen muurin murtamista jakamalla omaa tarinaansa. Tästä heräsi ajatus kerätä tarinoita rintamamiesten lasten selviytymiskeinoista, joiden kautta he ovat pystyneet hyväksymään sotatrauman osaksi elämänhistoriaansa.
Näin tv-dokumentissa oman perheensä tarinasta puhuneet kaksi rintamamiehen lasta, Sisko Laukkanen ja Satu Vaarula, alkoivat koota muiden kokemuksia. Yhä ajankohtaisesta aiheesta syntyi uutuuskirja: ”Rintama hiljeni - sota jatkui kotona. Sotilaiden lapset kertovat.”

Tämä kirja kertoo erityisestä näkökulmasta: rintamalta kotiin palanneiden sotilaiden lasten kokemuksista ja tarinoista, jotka ansaitsevat tulla luetuiksi. Niiden kautta avautuu näköaloja siitä, miten sota jatkui kotona, ja miten sotilaiden lapset löysivät rauhan. Tämä on erityisesti sotien jälkeen syntyneisiin niin sanottuihin suuriin ikäluokkiin kuuluneiden kokemus.

Uutuuskirjan ovat koonneet ja itsekin kokemuksistaan kirjoittaneet varhaiskasvatuksen opettaja Sisko Laukkanen Lahdesta ja fysio- ja Rosen-terapeutti Satu Vaarula Forssasta. Kirjoittajina ovat muun muassa Unto Matinlompolo, Kauko Mäkinen ja Emmi Mustonen. Osa tekijöistä kirjoittaa nimimerkillä.
He haluavat kirjallaan osoittaa kunnioitustaan sotiemme veteraaneille itsenäisen Suomen juhlavuonna 2017: ”Himmetä ei muistot koskaan saa...”