Suomessa tekee itsemurhan vuosittain noin 700 ihmistä kaikenlaisista perheista, yhteisoista ja yhteiskuntaluokista. Omaisen itsemurha on laheisille traumaattinen kokemus, jonka kasittelyyn usein tarvitaan paljon apua. Tämä on erään isän kertomus omasta polustaan poikansa menettämisen jälkeen.

”On lokakuu ja lehdet tippuvat puista. Kesä on kadonnut ja viileä mutta lempeä tuulenvire käy kasvoilla. Istun talomme ulkoportailla. Samassa paikassa, jossa viimeistä kertaa näin poikani elossa. Alkaa hämärtää ja pitäisi jaksaa nousta ja lähteä liikkeelle. Nousen ja lähden. Jälki, joka jäi, on erilainen kuin eilen.” Pastori Tero Huvi
Kirjan lopussa Surunauha ry:n toiminnanjohtaja Riika Hagman-Kiurun artikkeli.