Utopia tarkoittaa onnellista paikkaa, joka ei sijaitse missään. Sanan sepitti alun perin englantilainen filosofi, valtiomies Thomas More 1500-luvulla. Tämän jälkeen on esitetty satoja onnellisten paikkojen kuvitelmia tai vastakuvitelmia. Onnellisten paikkojen ja kultaisten aikojen kuvauksia on paikallistettu aina
kaukaista antiikkia myöten.

Kirja sisältää kolme utopiakirjallisuuden klassikkoa. Tommaso Campanellan "Aurinkokaupunki" (1602) ja Francis Baconin "Uusi Atlantis" (1627) ovat huomattavimmat renessanssin ajan utopiat. Valistuksen aikakauteen sijoittuva David Humen "Täydellisen valtion idea" (1752) on puolestaan loistelias esimerkki
utopiaan kriittisesti mutta arvostavasti suhtautuvasta täydellisen valtion kuvauksesta.

Teokseen sisältyy filosofi Mikko Lahtisen kirjoittama johdatus utopistisen ajattelun historiaan.