Tämä teos on elämäkerrallinen tutkimusmatka kirjoittajan suvun juurilta Suojärven Vegaruksen kylästä sotien jälkeiseen Kajaaniin.

Sotien jälkeen Suomeen uudisasutettiin runsaat 36 000 Raja-Karjalan evakkoa, joista suurin osa sijoitettiin Kainuuseen ja Pohjois-Karjalaan. Kainuuseen tuli tuhansia suojärveläisiä Nasarinvaaralta, Pönttösenvaaralta, Vegaruksesta, Vuonteleelta, Vaaksauksesta, Alajoelta ja Hirvenpitämältä.

Kirjassa tutkitaan vegaruslaisen ortodoksisuvun ja tämän perheen tyttären jalanjälkiä vahvasti tutkimustietoon pohjautuen. Tätä tietoa täydentävät aidot kokemukset rajakarjalaisuudesta. Kajaaniinkin saatiin kaunis ortodoksikirkko ja aktiivinen pitäjätoiminta alkoi. Rajakarjalaisuus oli myös iloa, kauneudentajua ja aktiivista yhdessäoloa ja toisista välittämistä koko evakkosukupolven loppuun asti.

Suojärven raskaat elinolot, rajakarjalaisten syrjiminen evakkoaikoina ja paluumuutto Karjalaan sodan keskellä sekä siirtotilojen rakentaminen kanta-Suomen korpimaisemiin väritti sotienaikaisten vegaruslaisten elämää.