Pirjo Kaihovaara: Kotoisin Kustavuksesta.
Torppareista talokkaiksi - Koivumäen sukutarinaa

Kustavus, Gustav Adolfs socken eli Hartola on pääosassa tässä kirjassa. Mukana on totta ja tarua. Olen nimittänyt kirjaa sukuromaaniksi, joka nojautuu mahdollisimman paljon historiaan, sukututkimukseen ja muistitietoon.
Koivumäen sukutarina ulottuu monen sukupolven taakse. Se nojautuu välillä historian tapahtumiin, toisinaan taas mielikuvituksen voimaan. Tarinan henkilöt, Koivumäen Toivon ja vaimonsa Helmin esivanhemmat ovat eläneet Vuorenkylässä, Hartolan kirkonkylässä, Niinimäen ja Yölinnun kylissä. Jotkut ovat syntyneet Sysmässä tai Hirvensalmella. Hartolassa heidän kohtalonsa ovat nivoutuneet yhteen.
Kirjan henkilöt ovat kulkeneet torpasta toiseen, olleet maattomia, loisia eli kestejä toisten nurkissa, palkollisia ja mäkitupalaisia. Heidän historiansa on jäänyt historiantutkimuksessa pitkälti pimentoon. Kirjan punaisena lankana kulkee köyhien maattomien pyrkimys parempaan elämään. Torpparien ja muiden maataomistamattomien mielessä oman tilan ja talon saaminen on häämöttänyt tulevaisuuden onnelana. Kirjan tarinoissa kuvastuvat suomalaisen yhteiskunnan ja erityisesti maaseudun kehityksen monet vaiheet.
Sukututkimus on antanut viitteitä esivanhempien taivalluksesta. Kirjan taustalla onkin monivuotinen perehtyminen sukututkimuksen saloihin. Loppuviitteet auttavat lukijaa löytämään alkuperäiset lähteet
Ekon kartanon krouvinpitäjä perheineen eli kahden maailman rajamaalla. Kartanoiden, torppareiden ja kerjäläisten elämän kuvauksista on kiitettävä Toivon siskon, Helmi Vilenin (Avarron) muistelmia.
Maattomien tie vei 1900-luvun alussa kaupunkeihin. Toivon siskot lähtivät Amerikkaan asti. Toivo Vilen (myöh. Koivumäki) ja tuleva vaimonsa Helmi Lehtinen kokeilivat nuoruudessaan onneaan Helsingissä. Paluu Hartolaan ratkaisi heidän elämänsä kulun. Toivo löysi paikkansa kunnallisena vaikuttajana. Helmille jäi pientilan emännän arki, jota kirjassa on kuvattu lapsen silmin.