ILMATORJUNTAOHJUKSET SUOMEN PUOLUSTUKSESSA
Ilmatorjuntaohjuksia ryhdyttiin kehittämään toisen maailmansodan aikana erityisesti pommikoneiden torjumiseksi. Ensimmäiset ohjusyksiköt tulivat kuitenkin käyttöön vasta vuonna 1954 Yhdysvalloissa. Ilmatorjuntaohjuksilla on 50 vuoden aikana ammuttu alas yli 2000 ilmamaalia. Ohjusten merkitys sodissa on ilma-alivoimaisella puolella ollut ratkaiseva. Lentokoneiden, helikoptereiden ja lennokkien torjuminen ohjuksilla ei ole ongelma ja niillä on mahdollista torjua myös risteily-, tykistö-, ja ballistiset ohjukset.
Ulkopoliittiset tekijät keskeyttivät Suomen ensimmäisen ohjushankinnan 1960-luvun alussa jolloin ilmapuolustuksemme jäi yli 15 vuoden ajaksi jälkeen yleisestä kehityksestä muissa maissa. Ohjushankintojen käynnistyminen 1970-luvun lopulla paransi vähitellen pääkaupungin ja joukkojen ilmapuolustusta, mutta ohjusilmatorjunnan paras suorituskyky saavutettiin vasta 1990-luvulla kylmän sodan päätyttyä. Torjuntaohjukset näyttelevät nyt pääroolia ilmapuolustuksessa kaikissa maissa.
Historiikin kirjoittaja, kokenut ilmatorjuntaupseeri ja entinen ilmatorjunnan tarkastaja, eversti Ahti Lappi (s. 1941) on ollut mukana kaikissa Suomen ilmatorjuntaohjushankinnoissa vuosina 1978-1996 ja tutkinut myös ilmatorjuntaohjusten kansainvälistä kehitystä ja sotakokemuksia. Hän on käsitellyt näitä kysymyksiä aiemmissa ilmasotahistorian kirjoissaan.