Inhimillinen ja kivuton kuolema on jokaisen ihmisen perusoikeus. Kun puhumme hyvästä kuolemasta, tarkoitammeko itse asiassa elämää? Elämä ennen kuolemaa - viimeisiä sekunteja myöten - voi olla hyvää tai huonoa, mutta itse kuolema on raja, jota emme pysty arvottamaan.

Ihmisen on voitava tuntea olevansa arvokas viimeiseen hengenvetoon saakka. Ihmiselämän arvokkuus ei vähene avun tarpeen lisääntyessä. Kuoleva tarvitsee inhimillistä läsnäoloa ja tehokasta oireenmukaista hoitoa. Saattohoidon puutteita ei korjata eutanasialla.

Eutanasia ei tarkoita tarpeettomien hoitojen riisumista vaan potilaan tappamista. Potilasta ei tarvitse surmata, jotta kipu saadaan vaiennettua. Potilaan kuolemantoive sisältääkin kysymyksen: ”Välittääkö kukaan minusta? Olenko jo täysin tarpeeton?” Tällaiseen kyselyyn ei tule vastata kuolinpiikillä.

Tämä kirja on lääkäri, kansanedustaja Päivi Räsäsen puheenvuoro eutanasiakeskusteluun. Se avaa lääketieteen, terveydenhuollon nykytilan ja kristillisen ihmiskuvan näköaloja kuoleman ja kärsimyksen kysymyksiin.