Daktari Leena on Tansaniassa elämäntyönsä tehneen lastenlääkärin Leena Pasasen omaelämäkerta. Oululainen Pasanen lähti Suomen Lähetysseuran lähettämänä Tansanian Ilembulaan vuonna 1981 ja työskenteli siellä aina vuoteen 2013, jolloin hän jäi osa-aikaeläkkeelle. Sen jälkeenkin työt ovat jatkuneet lähes näihin päiviin asti vapaaehtoistyössä.

Pasanen on nähnyt läheltä etenkin sairaiden lasten ja äitien karut olot mutta toisaalta myös Tansanian valtaisan kehityksen vuosikymmenien aikana. Tropiikin sairaudet ja huoli jaksamisesta ovat koetelleet lääkäriä itseäänkin. Hän on tallettanut näkemänsä ja kokemansa lähes 600 kirjeeseen, joita hän on lähettänyt vuosien aikana Suomeen, ja jotka hänen äitinsä on säilyttänyt. Kirjeiden kirjoittaminen oli pitkään ainoa keino viestitellä, sillä lähin puhelin oli sadan kilometrin päässä eikä kännyköistä tai matkapuhelimista ollut tuolloin vielä tietoakaan.

Työssään Pasanen oli myös hivin/aidsin silminnäkijä ruohonjuuritasolla taudin hamasta alusta asti. Parin ensimmäisten vuosikymmenen aikana lastenosastolla oli tuhansia hiv-positiivisia lapsia ja äitejä, jotka kaikki kuolivat, kun aids-lääkkeitä ei ollut koko maassa.

Pasasen työssä ja elämässä Tansaniassa parasta ovat olleet ihmiset, joilta hän sai jatkuvasti voimaa jatkaa heidän parissaan. Hänen mottonaan onkin ollut: ”En voi muuttaa koko maailmaa, mutta voin ehkä muuttaa yhden ihmisen maailman.”