Sata vuotta sitten tekniikan alan yhdistystoimintaa aloiteltiin suomalaisten klubien takahuoneissa. Teollisuuspamppujen ja teknikkokoulujen nokkamiesten sikarintuoksuisissa kokouksissa tehtiin kaupungeille esityksiä teknillisen koulutuksen kehittämisestä ja mm. kadunnimistä. Teknilliset seurat olivat aikansa korkeinta teknillistä osaamista edustaneiden tekniikan alan tutkinnon suorittaneiden asiantuntijoiden yhdyssiteitä.

Nyt teknilliset seurat tuovat edelleen tekniikan alan osaajia yhteen teollisuusvierailuille ja kuulemaan esitelmiä tekniikan uusista saavutuksista. Tapaamiset eivät enää ole pelkästään fyysisiä. Teknillinen seuratoiminta leviää sosiaalisessa mediassa reaaliaikaisina tapahtumakuvina, teknokraattisina huomioina ja innovatiivisina keskusteluina.

Filosofian tohtori, kauppatieteiden tohtori Johanna Ahopelto on vuosien 2014-2016 ajan perehtynyt Koneen säätiön apurahatutkijana suomalaisten teknillisten seurojen jo yli satavuotiseen kehitykseen. Ahopelto on toiminut suomalaisten teknillisten seurojen yhteisössä kahdenkymmenen vuoden ajan, josta pääosan Vaasan Teknillisen Seuran puheenjohtajana ja Tekniikan akateemiset TEKin verkostoiman teknillisten seurojen kansallisen yhteistyön aktiivijäsenenä.

Ahopelto haki tutkimuksensa tausta- ja vertailuaineistoa yhteensä yli neljän kuukauden vierailuillaan Brittein saarten ja Yhdysvaltain johtaviin yliopistoihin ja kirjastoihin. Suomalaisen teknillisen seuratoiminnan muutos klubien takahuoneista sosiaaliseen mediaan on nyt tutkittu ja saatettu yksiin kansiin, mitä vastaavaa ei maailmaltakaan ennestään löydy. Suomalainen tekniikan alan aatteellinen yhdistystoiminta on edelleen voimissaan, saa uutta suuntaa ja kasvattaa yhteistä sosiaalista pääomaa uuden teknologian myötä.