Vantaalaisen muusikon ja taiteilijan Santtu Puukan (s. 1972) esikoisteoksen Nuorallatanssia (Savukeidas, 2004) arvioi Jukka Petäjä Helsingin Sanomissa seuraavasti: ”Hieno runokokoelma, esikoiskokoelmaksi jopa erinomainen."

Puukan kolmas teos Älkää jättäkö minua yksin on yhtä kuumeinen ja tarkka kuin aiemmat, maailmanmenoa luotaava katse on kirkas ja avoin. Runojen rytmeissä kaikuvat yhä teollisuushallit ja nukkumalähiöt, lauseet viiltävät kuin saksofoni. Runoilija on yhtä aikaa kaiken keskellä ja sivussa.

Santtu Puukka on myös kokenut lavarunoilija, joka esiintyy usein improvisaatiomuusikoiden kanssa.

Puukan runoissa soi 2010-luvun beat:

viskotaan illan sininen hetki
mielentilaksi vanhenemisen kammoon
ympäri kaksiota kassakaappiin todettakoon
miten helppoa on kuolla luonnollisesti
maksaa verot ajallaan

annetaan auringon nousta tai laskea
tilastovirheenä palmujen huojua ikkunat
rikki ja kevät tulvi sinä läpi
autiomaiden läpi makuuhuoneiden

hengähdä ihminen hengähdä

onko seksielämänne kääntynyt väkivaltaiseksi
kommunikointinne karaokeksi

onneksi meitä on vain yksi minä
ja minun
varjoni menneisyyttään
ei voi peruuttaa pesuaineet
puhdistavat sisäelimiäni sydämeni
lautaset

läpi yön palavat huoltoaseman valot