Perämeren pohjukassa sijaitseva Kemi on ollut 1920-luvulla kaupunki, jossa viina virtasi ja puukko heilui. Pirtua haettiin lähivesille ankkuroituvista laivoista. Kaikki niemet ja notkelmat olivat trokareiden käytössä. Rannassa saattoi joutua poliisin väijyyn eikä siinä pahapäinen salakuljettaja paljon katsonut, kun ampua paukautti päin viranomaista. Kukaan ei ollut uskollinen kenellekään, mutta useimmat sakit pitivät kuitenkin yhtä jollakin tapaa, jotta salakuljetus saatiin toimimaan.

Vasta miehen kenkiin astunut Otto Ilmari on vielä lapsellinen, luottavainen ja turhankin halukas kokeneiden salakuljettajien mukaan. Onneksi lähellä on myös miehiä, jotka koettavat pitää nuorukaista jonkinlaisessa järjestyksessä. Nuorukainen pääsee kylmään kyytiin, kun hyppää veneeseen ensimmäistä pirtulastiaan hakemaan. Haaveet rahoista ja leveämmästä leivästä ovat katketa, kun pirtuisäntä löytyy rantapolulta puukko lapaluissaan.

Kaupunki on jatkokuljetusten pirtuportti ja pirtukaupan rahoittajia se tietysti kiinnostaa. Henrik Forsius tulee rahatukun kera kaupunkiin, luulee asioiden hoituvan helposti, koska kontatkin on jo luotu. Otto Ilmari ilmaantuu pahimmalla hetkellä pelastajaksi.