Kun ylti romanttikot, joihin monet ovat tahtoneet lukea my skin Victor Hugon, vaikka sen varsinainen ja perikuvallisin edustaja on Th ophile Gautier, olivat oikullisia eriskummallisuuksia, jopa luonnottomuuksiakin kuvaamalla saattaneet t m n kirjallisen suunnan huonoon huutoon, syntyi jo v. 1848 vallankumouksen j lkeen uusi terveempi ja todellisuutta enemm n kunnioittava suunta vastapainoksi edelliselle. Tavallisesti k y t m realismin nimell , vaikka sen edustajia laulurunouden alalla on yleisemm ll yhteisnimell kutsuttu parnassolaisiksi, joiden etevimp n kykyn on pidetty Catulle Mend s'ia. Ensim inen suomenkielinen n yte Mend sia on t m n sarjan 10. n: ona ("Valittuja novelleja I".)] Alussa esiytyiv t realismin periaatteelliset harrastajat yht jyrkill , vastakkaisilla mielipiteill . Jos Gautier on muodostellut taiteellisen oppinsa muutamiksi kiteytyneiksi tunnuslauseiksi, joiden l ht kohtana oli: taide on olemassa taiteen vuoksi ja taiteen teht v on kuvata kauneutta, niin opettivat realistisen suunnan filosofiset arvostelijat, ett "rumuus on kaunista" ja koska jokap iv isess el m ss on paljo rumaa, on kirjailijan havaittava ja kuvattava el m n rumuutta.