"Monia tämän kirjan havaintoja ja ehdotuksia voidaan pitää kerettiläisinä", David Mamet toteaa tämän kirjan ensimmäisessä luvussa. "Siis siinä tapauksessa, että teatteri on uskonto."

Ja Mamet toteuttaa uhkauksensa, kuten aina.

Teatterissa aikamme maineikas näytelmäkirjailija vaatii ohjaajan kuolemaa ja näyttelemisen teorian loppua. Mametille näyttelijät ovat hyviä tai he eivät ole näyttelijöitä, ja hyvät näyttelijät työskentelevät yleensä parhaiten, kun ohjaajat eivät puutu asioiden kulkuun.

Muun muassa poliittiset näytelmät, poliittinen korrektius, metodinäyttelijät, mahdottomat ohjaukset, Stanislavski ja elitistit ovat Mametin huomion kohteina. Toisinaan eristäytyneessä ja muutoksia pelkäävässä teatterimaailmassa hänen ajattelunsa on kuin raikas tuulenpuuska.

Teatteri haastaa jokaisen työskentelemään paremmin, myös Mametin itsensä.