Syrjäkyliltä oppikouluun on kertomus ajasta, jolloin kansakoulut täyttyivät oppilaista niin, että lisätilaa oli hankittava syrjäkylillä maataloista. Kunnat rakensivat lisätilaa mahdollisuuksiensa mukaan. Useisiin kuntiin perustettiin keskikouluja helpottamaan tilaongelmaa ja tarjoamaan lapsille mahdollisuus jatko-opintoihin. Opettajista oli pulaa. Ylioppilaat hakeutuivat koulujen avuksi epäpätevinä opettajina.

Maaseudulla tajuttiin, etteivät kylät voi tarjota toimeentuloa vastaisuudessa. Lapsille olivat vaihtoehtoina ammatilliset koulut tai oppikoulu. Niinpä vanhemmat lähettivät lapsiaan oppikoulun pääsykokeisiin ja ammattikoulujen soveltuvuustesteihin. Yksi merkittävä rajoite lisäkoulutukselle oli raha. Koulut maksoivat.

Myös oppikouluissa oli ongelmana pätevien opettajien puute ja puutteelliset tilat. Harvassa oppikoulussa oli ruokailu. Oppilaat söivät ruokatunneilla omia eväitään, jos koulussa oli tarjolla ruokaa, siitä joutui maksamaan.

Kasvatuksen perustana oli kuri. Sodan perintönä uskottiin, että hyvä kuri luo pohjan muullekin menestymiselle. Vakuutettiin, että kuri on oppilaan parhaaksi mutta kuria oli monenlaista. Kukaan ei puhunut koulukiusaamisesta.