Meillä ei ole kuin toisemme ja nyt.

Päähenkilö, keski-ikäinen nainen, käy terapiassa ja kantaa syyllisyyttä kaikesta mutta etenkin omasta äidistään. Hauras äiti on kadottanut muistinsa ja kohta elämänsäkin. Hoitopaikkaa ei liian terveelle tahdo löytyä, ja kun löytyy, pian äitiä ei enää ole. Hoivakodin osasto haluaa tyhjentää äidin huoneen välittömästi äidin kuoltua ja pakkaa vanhuksen omaisuuden laitoksen käytävälle mustiin jätesäkkeihin.

Erot kirjassa ovat kipeitä. Erotaan puolisoista, lapsista, vanhemmista, ystävistä ja elämästä. Surullisinta on ero itsestään. Eikä rakkauden vastakohta olekaan välinpitämättömyys vaan viha.

Tässä kirjassa rivien väleissä on äitejä ja muita elämän tärkeimpiä ihmisiä ja asioita. Kirja ei niinkään kerro tunteista, mutta herättää niitä. Vaikeatkin asiat on kuitenkin kirjoitettu helposti luettavaan ja samastuttavaan muotoon. Anna kirjan imaista sinut mukaansa. Voit löytää itsesi kirjan rivien väleistä.