Paluu viinalta, kuolemalta ja uskonkiihkolta haisevaan Grönlantiin

Historiallinen suurromaani 1700-luvun Grönlannista on hykerryttävän inha keitos uskoa ja taikauskoa, rivoutta, rujoutta ja raakuutta sekä rohkeutta pimeyden kynnyksellä, ennen valoa.

Tanskan ensimmäinen siirtokunta perustettiin Grönlantiin 1728. Uutta Tanskaa rakentamaan lähetettiin joukko armeijakarkureita, pikkurikollisia ja ilotyttöjä, ensin toki hätäisesti avioliittoon vihittyinä. Lopputulos oli katastrofi. Keripukki ja isorokko tappoivat, viina ja ruuti olivat ainoat hyödykkeet, joista ei ollut alituinen pula. Kaiken tämän keskellä teologista peistä taittoivat norjalainen lähetyssaarnaaja Hans Egede ja henkien manaaja Aappaluttoq. Grönlanti-trilogian toinen, itsenäinen osa uppoutuu humoristisen raadollisesti elämän ja kuoleman kysymyksiin, siellä missä maisema on sekä avara että ahdas.

Norjalainen Kim Leine pakeni menneisyyttään Grönlantiin, missä hän eli viisitoista vuotta ja kulki samalla oman matkansa pimeyden ytimeen. Hänen neljäs romaaninsa Ikuisuusvuonon profeetat voitti vuoden 2013 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon. Kursailemattomalla tyylillään historiaa eläväksi tekevä Leine kirjoittaa vakavista aiheista pilke tiukasti silmäkulmassa.