Harha maailman vahingoittajana.
Siltikin kaikki niin, totta.
Paradoksi,
pelon hetkellä,
tunnen yksin rohkeuteni.

En voi unohtaa,
en voi pysähtyä hetkeksikään,
voin vain jatkaa eteenpäin.

Tällä matkalla mystisiltä kyyneleiltä ei voi välttyä - ne virtaavat, kunnes toivon valo kuivattaa jälleen
joeksi kasvaneen uoman.

Helmi Jalon esikoisrunokokoelma kertoo matkasta ihmismielen pelottavaan puoleen ja harhojen todellisuudesta mielen sairauden keskellä.
Se tarjoaa lukijalle näkemyksen siitä millaisia tunteita ja ajatuksia sairastuminen herättää kirjoittajassa.

Teoksesta kuvastuu taistelu piinaa ja pelkoa vastaan, mutta lopulta toipuminen, eheytyminen ja kulkeminen valoa kohti, valtaavat pahalta tilan missä kulkea.