Sveitsiläinen kirjailija ja dandy Christian Kracht (s. 1966) lähtee impulsiiviselle taksimatkalle Alppimaan maaseudulle ja ylös vuoristoon mielenterveydeltään järkkyneen, älyllisesti nerokkaan 80-vuotiaan äitinsä kanssa, joka on riippuvainen viinistä, vodkasta ja pillereistä. Kaksikolla on muovikassillinen rahaa käytettäväksi, himo tiettyyn kalaruokaan, tarve nähdä alppikukkia ja afrikkalaisia seeproja ja löytää ennen kaikkea toisensa vuosikymmeniä jatkuneen syvän konfliktinsa jälkeen. Molempien sisintä painaa lisäksi tietoisuus siitä, että he tulevat liian rikkaaksi ehtineestä itsepetoksellisesta nousukassuvusta, jonka 1900-luvun muistot sisältävät paitsi kuvataiteen menetettyjä aarteita, myös omakohtaisia kauheuksia; natsimenneisyyttä, sadomasokismia, seksuaalista hyväksikäyttöä, koko rahaa palvoneen suvun laajuudelta. Kroisokseksi tulleen ja tuhkapussissa Elbe-jokeen päätyneen pojan isän, äidin edesmenneen puolison, puolelta yhteiskunnallinen kiipeäminen liittyy myös legendaariseen saksalaiseen kustantajaan ja lehtikeisariin Axel Springeriin, jonka läheisenä avustajana isä työskenteli toisen maailmansodan jälkeen. Teoksen synkistä teemoista huolimatta kokonaisuudesta rakentuu unenomaisen kirkas, apokalyptinen hymni anteeksiannon voimalle; loputtoman älyllisyytensä keskellä poika ja äiti tunnistavat keskinäisen rakkautensa, jota koetut skismat, saati viha mennyttä kohtaan, eivät ole sammuttaneet. Sillä voimalla molempien elämät voivat jatkua; niin kirjailijapojan elämä Sveitsissä, jonka tämä kokee poliittisine luurankoineen, pankkitileineen ja asukkaidensa itserakkauksineen yhteiskunnallisena tragikomediana, kuin äidin elämä saavuttamassaan Afrikassa - seeprojensa keskellä.