Arpa kohtalon on sarja novelleja, jotka ovat kuin vanha räsymatto. Vuosien varrella leikatut kuteet ovat lopulta kudottu yhteen ja ne näkyvät matossa hyvinkin toisistaan poikkeavina sävyinä. Raidat, jotka ovat mattoon tulleet, ovat yhtä satunnaisia, kuin tämä elämäkin on. Ne ovat elämän varrelta kertyneitä kaistaleita ja niihin kietoutuvia ajanjaksoja. Niissä voi tavoittaa kokonaisen elämän ilon ja naurun, kuin myös elämän toisenkin puolen aivan äärimmäiseen suruun saakka.
Tarpeen olisi ihmisen, joskus pysähtyä ja katsoa ajan kanssa millaisen räsymaton on aikaan saanut vai ovatko mattoon tarkoitetut kuteet vielä levällään odottamassa kutojaansa?