Jumalan asemies, Johanni Lepain on asettunut perheineen asumaan Impilahden Karkunmäkeen, Lepaisenaholle. Hän on saanut tilansa kuninkaan edusmieheltä, joten hän ei joudu tilallaan ”maaorjaksi” monen muun entisen tilallisen tapaan Kaarle XI:n ja Kaarle XII:n lahjoittaessa Impilahden tilallisten maita ja verotusoikeutta sotaruhtinaille, aatelisille, arrendaattoreille ja pajareille. Impilahden orjuutetut miehet nousevat kapinaan - yksi kapinallisista on Jaakko Lepain, Johannin poika - vaikkei tarvitsisikaan. Hänet ja hänen nuori vaimonsa surmataan Koirinojan metsässä. Ruotsalainen veroterrori loppuu Impilahdella venäläisten harjoittamaan suureen suomalaisten joukkomurhaan, joka on historiassa nimetty ”Isovihaksi” ja jossa tapettiin viidesosa suomalaisista - mukana lähes 15 000 lasta. Noin seitsemästätuhannesta tapetusta tytöstä venäläiset streltsit raiskasivat yli puolet. Naisia raiskattiin ympäri maata - arviolta joka seitsemäs eli 15 000 - 17 000 naista joutui häpäistyksi ja usein samalla myös tapetuiksi. Isoviha oli aikaa, jolloin suomalaiseen isänmaahan kylvettiin vihan siemenet. Isoviha ajoi suomalaiset metsiin ja synnytti ympäri Suomea kapinaryhmiä - myös Impilahdelle, Lepaisen suvun miehet mukana. He selvisivät sekä Suuresta Pohjan Sodasta että Isovihasta hengissä rakkaiden naistensa tukemana ja kirjoittivat Impilahden Leppästen tulevaisuuden lupauskirjan.