Olympia on vaikea sana

Olympialaiset ovat taas ohi. Suomalaisilta ne sujuivat muuten aika hyvin, mutta olympia-sanan lausuminen tuotti vaikeuksia. Uuden olympiadin alkaessa olisi meidän suomalaisten korkea aika alkaa harjoitella olympia-sanan oikeaa ääntämistä.

Kun sitten aikanaan valitaan olympia-joukkueen ylijohtajaa, johtajia, valmentajia, hierojia, lääkäreitä ja muita vähäisempiä avustajia, yhtenä valintakriteerinä pitäisi olla olympia-sanan oikea lausuminen: olumpiat, olimpiat ja ölympiat pitäisi hylätä heti alkuunsa.

Tuleville olympia-voittajille, jos sellaisia vielä Suomesta löytyy, pitäisi järjestää olympia-sanan ääntämiskurssi ennen radio- tai televisiohaastatteluja. Mikäli kaikesta harjoittelusta huolimatta vielä jatkossakin sanan olympia ääntäminen tuottaisi ylivoimaisia vaikeuksia, ehdotan asiaan helpotusta. Aletaan kutsua olympiakisoja lyhyesti oy-kisoiksi.

Samaan tapaan naapurin Aino-emäntäkin kutsuu vaikeasti lausuttavia ayrshire-lehmiään ytimekkäästi ay-lehmiksi.

Kuopion erotuomarikerho Kajaanissa 20.9.1980

Kallavesj, Kallavesj toivon mukkaan kaljavesj, keskiolut pannaan Alkoon, teillä lippu nousee salkoon, Kallaveden vettä me litkimme, latkimme.

Kallavesj, Kallavesj pullonesj ja pallonesj, paljon potkittu on siellä, kentillä ja joka tiellä, palloilusta naatitaan, laakastaan, naatitaan.

Kallavesj, Kallavesj erotuomarj kerhonesj, kesäkaovet pilli vinkuu, varotuksiakin sinkuu, punakortti heilahtaa, heilahtaa, hei--- lahtaa.

Kallavesj, Kallavesj jalakapallofaneinesj, jälleen ootte tulleet tänne, kuopiolaiset ystävämme, pallot on jo potkittu, saonassa jatkettu.

Kallavesj, Kallavesj valaestuneisj kenttines, tokko suanet jalakapalloo, koskaan pompotella salloo, taso varmaan laskeutuu, laskeutuu - eikös juu?

Runon olemus

Runo on kuin päivänkakkara, sen sanat voidaan poimia yksitellen kuin laitakukat.

Mutta runon sanoma on tärkein, kuin kukinnon keskus, siitä löytyvät hedelmät.