Kirja sisältää 49 lyhyehköä vapaamuotoista pohdintaa sanoista. Valitut sanat ovat osa kristillisen uskon ja länsimaisen kulttuurin ja sivistyksen syvärakennetta. Ne tulevat (Vanhasta ja) Uudesta testamentista. Sanat on valittu joko niiden yleisen painavuuden, monimerkityksellisyyden tai yllättävyyden näkökulmista.

Miksi 49 sanaa? Luku kuvaa juutalais-kristillisen ajanjaksokäsityksen rakennetta monella tasolla. Sen perusjakson on seitsemän päivää - eli viikko. Viikon määre kuvattu jo luomiskertomuksessa. Seisemän kertaa seitsemän on matka paaston alkamisesta pääsiäiseen ja toisaalta pääsiäisestä helluntaihin, kirkon syntymäpäivään. Kyse on siis ajasta ja matkasta.

Juutalaisuudessa (Vanha testamentti) luku seitsemän ei kartuta seitsemällä kerrottuna vain viikkoja. Myös vuodet rakentuvat seitsemän sarjoihin. Joka seitsemäs vuosi on sapattivuosi. Sapattivuonna maan tulee antaa levätä. Ja kun seitsemän vuoden sarjat kerrotaan seitsemällä, vietetään riemuvuotta (3. Moos. 25).

Kirja etenee (kreikkalaisten) aakkosten mukaan. Matka alkaa sanasta ”abba” ja päättyy sanaa ”oora”.

Historian hiekka peittää alleen sanojen ja ajatusten kerrostumia. Sanojen kuoret voivat säilyä samanlaisina, mutta niiden sisällöt ja tulkinta vaihtelevat. Selitykset ovat pieni ”arkeologisen” matka sanoihin.

Seitsemän kuvaajaa ovat kukin seitsemine kuvineen laajentamassa sanojen merkitystä.