Dalton sheriffi
Sain sattumoisin kirpputorilta, puolivahingossa, käsiini vanhan nuhruisen kirjan Koljonvirran sairaalan ovaalilla leimalla varustettuna. Se oli myös joka toiselta sivulta leimattu "myyty kirja" - leimalla, takakannessa oli tarra "Iisalmen kaupungin kirjasto" ja hintalappu "RISSANEN 63 mk."
Siis kirpputorikamaa, ja sitten vain jotenkin jäin sen lumoihin. Olen aina pitänyt parhaana lännenkirjana Dee Brownin teosta Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen, mutta hyvällä syyllä löytöni oli siihen verrattavisssa. Nyt olen käyttänyt tätä 1981 Kariston julkaisemaa ja Ron Hansenin kirjoittamaa kirjaa Lainsuojattomat tietolähteenä ja juonen punaisena lankana omassa versiossani.
Kerron pahamaineisten Daltonin veljesten tarinan omintakeisesti, omilla ajatuksilla ja näkemylksillä, kun muutahan minulla ei ole. Mutta miksi kirjoittaa uudelleen kirjaa, joka on jo valmiiksi nin hyvä? Aloin miettimään tätä vasta jälkikäteeen, kirjan ollessa melkein valmis. Miksi toistaa satavuotista tarinaa toiselta puolelta maapalloa, ketä se kiinnostaa?
Ei minulla ole muuta vastausta kuin se, että hyvät tarinat kirjoitetaan aina vaan uudelleen, keksitään uudestaan. Samat asiat toistetaan uusille sukupolville. Minulta kysytään, että enkö olisi voinut käyttää mieluummin omaa mielikuvitustani, kuin lainata toisten teksteja? Eihän kertomus ole sinun omasi. Tähän vastatakseni joudun käyttämään luovaa ajattelua.
No kun se kävi niin helposti. Aloitin, enkä voinut lopettaa. Tarina vei minut vastustamattomasti mukanaan, eikä se antanut minun keskeyttää. Minun oli vain kirjoitettava. Niinpä toivon myös lukijalle samanlaista matkaa aikaan ja maailmaan, jota ei enää ole.
Toivon, että kirjani tarjoaa jollekulle muutaman mukavan irtaannuttavan lukuhetken arjen maailmasta.
Nostakaamme malja kaikille hyville muistojen kultaamille hetkille ja kaikkien menneitten sukupolvien ponnistuksilla!
- kirjoittaja -