”Kansikuvassa on elämää nähnyt, mutta lasivitriiniin nostettu, kohdevalossa kylpevä kamera, jolla 13-vuotias László Haris kuvasi vuonna 1956 muutamassa tunnissa Unkarin kansannousun ikoniset tapahtumapaikat. Sisäkannen laajemmasta perspektiivistä voi havaita, että kamera ja suurennettu valokuvasarja päätyivät myöhemmin myös Helsinkiin, Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskukseen. Tämän kameran ja valokuvanäyttelyn voi nähdä myös symbolisesti, monessakin mielessä.” - Näillä sanoilla tekijä aloittaa Helsingin-instituutin värikkään tarinan. Instituutin, jonka perustaminen oli Unkarin kansannousun verisesti kukistaneen, mutta myöhemmin Länteen päin avautuneen diktatuurin ottama tärkeä askel suomalais-unkarilaisten suhteiden kehittämiseksi. Mutta miten kävi Helsingin-instituutille sosialistisen yksipuoluejärjestelmän romahtamisen jälkeen, Unkarin poliittista järjestelmänmuutosta seuranneiden vuosikymmenten aikana?
Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskuksen 40-vuotisen toiminnan kunniaksi ilmestyvä teos on toisaalta instituutin yksityiskohtainen historiikki, toisaalta yleiskatsaus Suomen ja Unkarin kulttuurisuhteisiin ja kokoava esitys tärkeimmistä Suomessa järjestetyistä Unkarin kulttuuriin liittyvistä tapahtumista. Kirjassa tuodaan esiin instituutin toiminnan eri osa-alueita, jatkuvasti muuttuvia edellytyksiä, haasteita ja mahdollisuuksia, sekä erityisiä onnistumisia ja toistuvasti eteen tulevia koettelemuksia.

FT Gábor Richly on toiminut Unkarin kielen ja kulttuurin lehtorina Helsingin yliopistossa sekä kulttuurihistorian yliopistonlehtorina Budapestin Loránd Eötvös -yliopistossa. Hän oli lisäksi Unkarin ulkomaaninstituutteja koordinoineen Balassi-instituutin apulaispääjohtaja Budapestissä. Vuodesta 2012 Richly on ollut Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskuksen johtaja.