Karin Kunz-Toivonen (ent. Uusitalo) syntyy kansallissosialistisessa Saksassa vuonna 1942. Lapsuudessaan hän tasapainoilee DDR:ssä, porvarillisen lapsuudenkodin ja kommunistisen valtiojärjestelmän välillä. Ikimuistoisina säilyvät kohtaamiset Stalinin ja Rudi Dutschken kanssa.

Talousihmeen Länsi-Saksassa kirkko hankaloittaa hänen elämäänsä. Kapitalistinen arki turhauttaa, maa panostaa jälleenrakentamiseen eikä kanssakäymiseen etenkään nuorison kanssa ole aikaa. Kirjoittaja kapinoi, mutta ajan myötä hän sopeutuu.

Suomesta löytyy kaivattu vapaus. Hän kotiutuu pieneen Kekkosen ja Lutherin hallitsemaan sisukkaan kansan maahan. Alun ylimielisyys suomalaisten naisten emansipaatiota kohtaan kääntyy hyväksymiseksi, jopa osallisuudeksi.

Kirjassa on jännittäviä ja hauskoja omakohtaisia muistikuvia molempien Saksojen ja Suomen lähihistoriasta, elämästä joka ei koskaan ollut mustavalkoista vaan aina kovin kirjavaa. Kirjassa puntaroidaan myös kolmelle eri kotimaalle ominaisia piirteitä ja sodanjälkeistä kehitystä.