Ensimmäinen kokonaisesitys westermarckilaisesta sosiologiasta ja sosiaaliantropologiasta, jotka hallitsivat suomalaista yhteiskuntatutkimusta ennen toista maailmansotaa.

Edvard Westermarck (1862-1939) on kautta aikain tunnetuin suomalaistutkija. Hänen kansainvälisesti menestyneet oppilaansa julkaisivat teoksiaan johtavilla brittiläisillä kustantajilla. Kirja avaa Westermarckin ja hänen oppilaidensa lähtökohtia valistusfilosofiassa, evoluutioajattelun eri suuntauksissa ja antropologiassa. Lisäksi se luo kokonaiskuvan westermarckilaisten tutkimusaiheista ja keskinäisistä samankaltaisuuksista ja eroista.

Westermarck ja hänen oppilaansa tutkivat sosiaalisten ilmiöiden alkuperää, joka synnyttää ja ylläpitää niitä yhä tänäkin päivänä. Samalla heitä yhdisti kiinnostus sellaisiin käyttäytymistaipumuksiin, jotka ihminen jakaa muiden eläinten kanssa.

Suomalaisen sosiologian historia on usein hahmotettu ”vanhan” ja ”modernin” sosiologian välisenä erontekona, jossa vanhentuneet teoriat ja metodit korvautuivat toisen maailmansodan jälkeen uudenlaisilla lähestymistavoilla. Kirja tarkastelee tätä kehityskertomusta kriittisessä valossa ja osoittaa westermarckilaisen perinnön pysyvän arvon nykypäivän tieteellisissä ja yhteiskunnallisissa keskusteluissa.