Icanan silmissä ihminen oli vieras, hiukan pelottava, mutta ennen kaikkea kiinnostava. Petomuodoton vaeltaja sai ensin kylmän vastaanoton epäluuloisten sciirojen keskuudessa, mutta voitettuaan heidän luottamuksensa Nicholas pääsee hiljalleen tutustumaan kissain kansan tapoihin.

Arodacarian eteläisimmän kylän nuoren parantajan ja ihmisen ystävystyminen ei kuitenkaan tuo mukanaan pelkkää sopua ja oppimista toisen kansasta, vaan vihersielujen klaanin rauhaa varjostavat niin mustasukkaisuus kuin salainen tehtävä. Voiko kansojen erilaisuus sittenkään olla ylitettävissä ilman väkivaltaa?

Gokahdan saagojen kolmannessa osassa hyppäämme jälleen ajassa taaksepäin, vuosiin jolloin ihmiset saapuivat Arodacariaan. Saamme myös selville myöhempinä aikoina noitana kunnioitetun, mutta äkisti kadonneen Vihersielujen Icanan kohtalon.
Vahvasti historiaan ja luonnonvoimiin nojaava fantasiasarja saa jatkoa, jota ei enää suositella perheen pienemmille kauniista kuvituksesta huolimatta.