J.L. Runeberg oli oman aikansa "julkkis", mutta kaikki julkisuuden tuomat velvoitteet eivät häntä viehättäneet. Lill-Kroksnäsin tila Vessön saaressa Porvoon saaristossa oli hänen piilopirttinsä, jonne hän pakeni kaikkia muodollisuuksia ja asemansa mukanaan tuomia velvoitteita. Täällä hän eli vaatimattomasti ja nautti yksinkertaisista puitteista sekä ihmis- ja luonnonläheisestä elämästä. Hän rentoutui kauniissa luonnossa, jätti taakseen muodollisuudet ja panosti kalastukseen, metsästykseen ja joutenoloon.

Kun Runeberg kesällä 1851 palasi Ruotsin matkaltaan, jonka aikana hän oli tavannut kuninkaan, saanut sydämellisen vastaanoton ja kansan suuren suosion, kysyi eräs ystävä häneltä, jonka hän tapasi veneessä Porvoon satamalaiturilla, juuri kun hän oli lähdössä Kroksnäsiin, oliko hänellä ollut mukavaa Ruotsissa.

" Kyllä siellä oli mukavaa mutta vielä mukavampaa on taas päästä Kroksnäsiin ja saada avojaloin narrata ahvenia", oli Runebergin yhtä vilpitön ja iloinen vastaus. Jo pari viikkoa aikaisemmin hän oli kirjoittanut Fredrikalle Vaasasta: "Kunpa olisin jo onnellisesti teidän luonanne! Olen äärettömän kyllästynyt kaiken maailman ihanuuksiin ja kaipaan puuroa, kalaa ja Kroksnäsin rauhaa".