Viimeistelty kieli, vangitseva juoni, hieno tarina ja kirjoittajan mahtava mielikuvitus ovat kaikki kohdallaan Julius Jämsän romaanissa AAVEVALTAKUNTA.

”Kysyvä ei tieltä eksy!”
”Koska on jo hukassa”, Mevil vastasi korostetun ystävälliseen sävyyn.
He katsoivat hetken toisiaan tahattoman virneen pyrkiessä Liinan huulille. Hän kiirehti jatkamaan matkaa.
Ehkä hän vain oli kuullut niin monta pikkunokkelaa sutkausta menneisyydessään, että hänen aivonsa olivat luovuttaneet ja pyyhkineet kaiken puhtaaksi. Se selittäisi hänen muistin menetyksensä.

Liina haluaa tietää kuka on, haluaa muistaa menneisyytensä. Nykyhetki vaihtuvine vaaroineen vaatii kuitenkin hänen huomionsa. Liinan ja hänen uusien ystäviensä tie vie heidät suuren viholliskaupungin syövereihin. Kaupungissa valtaa pitävä Temppeli lähettää heidän peräänsä kauheimmat sotilaansa: silmättömät noidat, jotka aistivat sielusi salaisuudet, sekä kuolleista herätetyt rienarakit, jotka tahtovat ainoastaan aiheuttaa tuskaa.

Temppelin silmien alla on kuitenkin tapahtumassa jotain pahempaa kuin se itse tai sen sota muita valtioita vastaan. Onko Temppelin palvoma Kuollut Jumala heräämässä, ja mitä Liina ja muut voivat asialle edes tehdä?