Taiteilija ja yleisö jäävät usein vaille tietoa siitä, mitä katsojat ajattelevat näyttelyissä esillä olevista teoksista. Kysymys siitä, millaisia merkityksiä teoksille annetaan, on erityisen polttava silloin, kun teokset käsittelevät väkivaltaa tai muita yhteiskunnallisia aiheita. Väitöksessään valokuvataiteilija Harri Pälviranta tarkastelee väkivaltaa käsittelevän dokumentaarisen valokuvataiteen merkityksellistämistä näyttelyolosuhteissa oman taiteellisen työskentelynsä kautta. Tutkimuksesta käy ilmi, että kuvat herättävät tunteita ahdistuksesta ja inhosta sääliin ja myötätuntoon. Osa vastaajista suhtautuu kuvien esittämään väkivaltaan kaksijakoisesti: kuvista viehätytään, vaikka ne samalla koetaan luotaantyöntäviksi. Katsojat pohtivat myös teoksiin liittyviä eettisiä kysymyksiä sekä väkivallan kuvallistamisen hyväksyttävyyttä.