Jo vuosia olen haaveillut runokirjan tekemisestä. Runoja onkin kertynyt melko runsaasti. Isoäitini, edesmennyt kirjailija Helli Kaikkonen rohkaisi minua julkaisemaan runojani, mutta aikaa siitä on vierinyt lähes 50 vuotta, ja oikeastaan aika ei ollut silloin 1990-luvulla kypsä runokirjan julkaisemiseen. Päiväkirjan kirjoittamiseen en koskaan oikein innostunut. Sen sijaan runojen kautta olen saanut asiani uskottavammin paperille.

Runokirjani on osittain kronologisesti etenevä, joiltakin osin elämäkerrallinen, lähtien nuoruuden päivistä 1970-luvulta tähän päivään saakka. - Runon kirjoittaminen on minusta kuin taidemaalauksen tekemistä. Sen kautta voin käsitellä tunteitani ja tiivistää ajatuksia, suruja, ahdistusta kuten ilojakin paperille. Simpukassa pieni kivensiru saa aikaan kauniin helmen, mutta se syntyy kivun kautta. Ilo, usko ja elämäni perusarvot näkyvät runoissani ja antavat toivoa murheidenkin keskellä.

Uskoni johdosta olen itseäni, sukulaisiani ja lähimmäisiänikin saanut monesti rohkaista ja kannustaa runojen välityksellä. Jouluisin ja myös merkkipäivinä on runoja syntynyt. Saakoon tämä kirja olla myös sinulle lohdutukseksi, kehotukseksi ja rohkaisuksi.

Sirpa Roininen (o.s. Kaikkonen)