Kotimatkalla/På väg hem (2020) on valokuvataidekirja, joka kertoo kahden henkilön poluista osana Suomen sotalapsijärjestelyä. Se rakentuu tekijän isovanhempien muistoista ajalta, jolloin he olivat tuon historialliseen poikkeusjärjestelyn vietävänä, ja toisaalta siitä, miten heidän henkilöhistoriansa heijastuu nykypäivään.

Kirjaparin lähtökohtana on kysymys siitä, millaisen jäljen juurettomuuden kokemus jättää ihmiseen. Millaisen merkityksen sotalapsen oma koti saa? Kotimatkalla/På väg hem kertoo kaksi eri tarinaa, jotka ovat toisiinsa nivoutuneita: se kertoo lähdön ja paluun vaikeudesta.

"Minut lähetettiin Ruotsiin kaksivuotiaan veljen kanssa. Äiti sanoi viimeiseksi, että pidä hyvää huolta pikkuveljestä, Tapiosta.

Ollessamme Ruotsin vastaanottokeskuksessa minut vietiin lääkärintarkastukseen. Sillä aikaa Tapio oli viety pois, poikien osastolle. Minä menin ja etsin, etsin niin kauan, että löysin sen. En osaa sanoa kuinka iso paikka se oli, mutta oli siellä paljon lapsia.

Kun sitten löysin Tapion, niin en enää antanut pois. Nukuimme samassa sängyssä, minä yhdessä, Tapio toisessa päässä. Äiti oli sanonut, että pidä huolta."

Teoskokonaisuuteen kuuluu kaksi käsin numeroitua valokuvakirjaa yhdessä kirjalaatikossa. Kuvat taiteilijan isovanhempien kodista kietoutuvat yhteen vanhojen valokuvien ja kirjeiden kanssa. Kära lilla Soili! valottaa taiteilijan isoäidin Soilin sotalapsikokemuksia ruotsalaisessa kartanossa ja Litet svårt att förstå keskittyy taiteilijan isoisän sotalapsuuden aiheuttamaan juurettomuuden kokemukseen. Kokonaisuus valottaa maamme historiaa henkilökohtaisuuden kautta.

Teoskokonaisuus kertoo tekstien ja valokuvien avulla irrallisuudesta, kaipuusta, kotiutumisen vaikeudesta ja henkilökohtaisista paratiiseista. Sotalapsien tarinat ovat osa suomalaisuuden tarinaa, osa yhteisiä lähtökohtiamme. Oman historiamme lisäksi kirjat peilautuvat myös nykypäivän ajankohtaiseen pakolaistilanteeseen ja pirstaleiseen aikaamme, jona tiettyyn paikkaan kuuluvuutta on yhä vaikeampi tuntea.

”Jos sotaa ei olisi tullut, niin minähän olisin karjalanpoika Viipurissa. Niin se maailma kääntelee, sinne tänne."

Pauliina Heinänen (s.1992) on kuvataiteilija, jonka töissä kulkevat teemat liittyvät poissaoloon, kaipuuseen ja identiteettiin. Hän tarttuu työssään usein rajapintoihin ja käsittelee suurempia kokonaisuuksia yksityiskohdista käsin. Heinänen työskentelee pääasiallisesti valokuvan ja tekstin kanssa. Kotimatkalla/På väg hem on Heinäsen ensimmäinen valokuvataidekirja.