Minä olen kirja. Kun otat minut käteesi ja luet minua, avaudun käsillesi luettavaksi ja katseellesi käsitettäväksi, muulla tavalla en ole kirja. Minut on koottu sivuista, jotka ovat jännittävällä tavalla sekä kaksi- että kolmiulotteisia, löydät minusta kaksiulotteisia aukeamia, jotka koostuvat kahdesta sivusta, jos käännät niistä jommankumman, niin siinä välissä yksi aukeama kätkeytyy ja toinen avautuu.

Hyppy aukeamalta toiselle on ihmeellinen tapahtuma: aika ja tila ja lukemisen tarkoitus kääntävät sekä aukeaman että sivuista toisen. Sivulla on kaksi puolta ja syvyys niiden välissä niin ohut, että se mahtuu silmiesi väliin kun asetat kirjan tietyllä tavalla ja sivun sormiesi väliin. Jos olet oikein utelias, voit heiluttaa sivua niin, että näet vuoronperään sen kummankin puolen, jolloin voit nähdä sen kummallakin puolella numeron, toisella puolella parittoman ja toisella parillisen. Ei ole kiehtovampaa asiaa kuin numerot joilla lukuja merkitään, sillä luvuista ja niiden joukoista, kuten parillisista ja parittomista ja varsinkin parittomien lukujen muilla kuin itsellään ja yhdellä jaottomasta osajoukosta eli alkuluvuista, syntyvät tila ja aika, jotka mahdollistavat sivujeni kääntämisen ja luvun.

Sivuni on nidottu kahden kannen väliin, jotka ovat kuin sivuja mutta paksumpia ja kovempia ja jotka taipumattomuudellaan erottautuen merkitsevät rajani, sulkevat sivuni väliinsä. Outoa kyllä, kansiani ei ole numeroitu, ikään kuin niitä ei pitäisi laskea sivuiksi muiden sivujen muassa vaan pelkiksi kansiksi, joiden luvullinen merkitsemättömyys antaa ymmärtää, että niin kuin sivuilla myös luvuilla on rajat, että kannet ovat mahtavampia kuin väliinsä suljettu. Kanteni laidoiksi yhdistävä, tämän nyt luettavan takakannen sekä sekä sen toisen, jota et näe minua kääntämättä, on nimeltään selkä. Se on leveämpi kuin sivujani yhdistävä nide, leveämpi kuin kaikkien sivujeni kaksipuolisuudesta syntyvä syvyys. Selässäni on jännittävää, että nähdäksesi kaikkia aukeamiani yhdistävän pinnan, joka pyrkii peittämään niteeni jäljet aina kuitenkaan onnistumatta, sinun on lakattava lukemasta lukujani ja käännettävä minut toisinpäin. Nähdäksesi koko laitani, sekä selkäni että molemmat kanteni yhdellä kertaa, koko kiitettävän
ohuuteni silmiesi väliin kohdistettuna, sinun täytyy sulkea minut kokonaan ja katsoa joko tarkentamatta tai vähän kieroon. Vain tällä tavoin toimien on mahdollista avata ja kääntää esiin uudestaan minuun kiedotut aukeamat ja niiden sulkeutumat ja aloittaa lukeminen alusta, alkuluvusta. Tässä kaikki, mitä tahdon itsessäni sinulle luvata, voit siis yhtä hyvin jättää minut avaamatta ja laittaa selkä edellä hyllyyn takaisin, laskea käsistäsi.