Mervi-hirvenvasan tarina on koskettanut satojatuhansia ihmisiä. Sen elämää on seurattu niin lehdissä kuin televisiossakin.

Emostaan eroon joutunut vasa tuli Villieläinhoitolaan vain muutaman päivän ikäisenä. Sen ensimmäiset päivät olivat sopeutumista sijaisemoon eli ihmiseen. Oman emon antama turva oli poissa, hoitolan eläimet korvasivat luonnoneläimet sen elämässä. Seuranaan sillä oli hevosia, vuohia, koiria, kanoja ja hanhia.

Kirja kertoo Mervin elämästä keväästä syksyyn ja ensimmäisen talven tuloon. Siihen mahtuu monta haikeaa, mutta myös iloista ja antoisaa hetkeä.

On ilo nähdä, kuinka Mervistä on kasvanut terve tyttöhirvi. Enää se ei tarvitse sellaista hoivaa kuin ennen. Siitä on tulossa aikuinen. Minulle se on silti aina pieni avuton hirvenvasa.

Historien om älgkalven Mervi har berört hundratusentals människor. Hennes liv har uppmärksammats såväl i tidningar som på TV.

Endast några dagar gammal kom kalven, som hade skiljts från sin moder, till vårdcentret Wildcare. De första dagarna handlade om att vänja sig vid surrogatmodern, en människa. Moderns trygghet var borta, och vårdcentrets djur ersatte skogens djur i hennes liv. Till sällskap hade hon nu hästar, getter, hundar, höns och gäss.

Boken handlar om Mervis liv, från vår till höst och mot den första vintern. Här ryms mycket vemod, men även lyckliga och givande stunder.

Det är glädjande att se hur Mervi har växt upp till en frisk älgflicka. Hon behöver inte längre samma omvårdnad som tidigare. Hon håller på att bli vuxen. För mig kommer hon dock alltid att vara en liten, hjälplös älgkalv.